FANs­to­riaa

”Tuntien itsensä käytännöllisissä tehtävissä tasaväkisiksi näkevien kanssa on näet heistä poistunut heitä useasti vaivaava alakuloisuus ja liiallinen arkuus. Opittuaan taasen tuntemaan itsensä hierojantoimien alalla yhtä hyödylliseksi ja tarpeelliseksi kuin näkevätkin oppilaat on heissä lisääntynyt hierojalle monessa suhteessa tarpeellinen elämänhalu ja itseluottamus." Näin kirjoitti Mauri Hartea vuonna 1931. (Eero Vartio: Näkövammaisten hierojien pitkä marssi.)

Fysioterapia-alan Näkövammaiset ry täyttää 90 vuotta ja juhlii sitä 100-vuotiaassa Suomessa.

Hierojain marssi

Fredrik von Zansen kirjoitti runon Suomen Hierojaseuran vuosikokoukseen, todennäköisesti 1907. Hierojain marssin on säveltänyt mm. Oskar Merikanto. Sävellyksen uskotaan syntyneen varsin pian tekstin jälkeen. (lähde: Eero Vartio, Näkövammaisten hierojien pitkä marssi).

Valppaita oomme valon vartijoita, turvaajat Suomen kansan terveyden. Ei taudin valta pelota, ei voita, siis eespäin taistoon eestä aattehen! Ken arka on, olkoon alallansa, vaan kellä rohkeutta rinnassansa, ilolla joukkohomme yhtyköön ja taistoon tarmokkaaseen ryhtyköön.
Pois eksyi ihmisraukat luonnon tieltä ja seuraus on taudit, tuskat vain. Heit’ auttamaan kell’ uhraavaista mieltä, se työ on meidän, ompi hierojain. Meill’ työmme antaa aatteen innostusta ja mielihimme, lujaa luottamusta. Siis, yhteisvoimin työhön uutteraan ja kansan terveyttä turvaamaan.
Me kansa luontoon jälleen johtakaamme. Niin uusi päivä viimein sarastaa. Ja terveen heimon kerran nähdä saamme, mi taudin syntysanat oivaltaa. Se väistyy, sortuu, taudin, tuskan valta, ja reipas kansa kohoo vaivan alta. Käy itse terveyttään hoitamaan, se luontoon, onneen, suuntaa kulkuaan.
On työmme jalo, suuri tehtävämme, on ohjelmamme kansan terveys. Pois epäilys ja pelko mielistämme, meit’ toivo seuratkoon ja hilpeys. Ain’ uskokaamme uuden aamun koittoon, lujasti luottain aattehemme voittoon! Ken taistelossa toiveet menettää, hän murtuneena tantereelle jää.
Jos sorrummekin eespäin käydessämme ja työmme raskas meiltä voimat vie. Niin uudet joukot seuraa jälkiämme, on heillä raivattuna valmis tie. Ken arka on, hän olkoon alallansa, vaan kellä rohkeutta rinnassansa, ilolla joukkohomme yhtyköön. Ja taistoon tarmokkaaseen ryhtyköön.

Kuvassa Oskar Merikannon sävellyksen alkuperäiset nuotit.

Oskar Merikannon kirjoittamat nuotit

Kokemus opettaa

Olin 80-luvun alussa hierojalinjalla Näkövammaisten ammattikoulussa. Sain kesätyöpaikan Sotainvalidien Veljesliiton Kaskisaaren Kuntouttamislaitoksesta. Sattui sitten niin, että juuri tuona aikana, kun olin siellä töissä, Suomen ja Saksan sotainvalidit tekivät vaihtarit ja Kaskisaareen tulivat saksalaiset sotainvalidit. Sain pikakurssin saksankielessä työpaikallani. Kävimme läpi, miten sanotaan saksaksi muun muassa selälleen ja vatsalleen.

Eräs asiakas tuli ja pyysin hänet hoitopöydälle selälleen ja hän ymmärsi ja meni siihen. Se oli kokohieronta ja aloitin muistaakseni vasemmasta kädestä. Sitten siirryin oikean käden puolelle ja aloin etsiä hänen oikeaa kättään, mutta sitä ei löytynyt. Siirryin eteen päin, mutta siinä oli vain lakana hoitopöydällä. Oloni tuntui kummalliselta, kun tuntui siltä, että asiakas oli hävinnyt siitä noin vain. Sitten vihdoin ja viimein löysin olkapään.

Tajusin tietenkin heti, että käsivartta ei ollut lainkaan. No, ei siinä muuta kuin suuntasin katseeni siihen suuntaan, missä kuvittelin hänen kasvojensa olevan. Hymyilin ja sanoin suomeksi jotain ystävällisesti ja hänkin ynähti jotain ja siirryin hieromaan jalkoja.

Melkein kaikilta heiltä puuttui joku raaja tai osa raajasta ja niitä olemassa olevia osia sai sitten etsiä käsikopelolla.

Rauni

(16.11.2017)

Yhdistyksen jäsenen kertomaa

Olin valmistunut juuri hierojaksi vuonna 1979 ja olin kesätöissä hieromassa Heinolan liepeillä olevassa Sotasokeiden lomakodissa. Näin vielä silloin, minulla oli liikkumisnäkö ja valossa mielestäni näin aika hyvinkin.

Ensimmäinen hieronta oli paikan liikuntasalin hierontahuoneessa ja siellähän ei ollut valoja tietenkään, koska sokeathan eivät tarvitse valoa. No, myöhemmin hogasin, että valothan oli vain muuten otettu pois päältä ja siellä oli sellainen yksi kytkin, joka poisti kaikki virrat.


Menin sitten hierontahuoneeseen ja siellähän makaili herrasmies, joka toivotteli minut tervetulleeksi. Nopeasti sitten yritin orientoitua tilaan ja huomasin että tilassa oli kaksi plinttiä. Siinä porukassa tykättiin, että hierotaan ns. trikoolla eli vaatteen päältä. Valmistauduin sitten hieromaan jaloista, koska herra oli sanonut, että hierotaan jalat ja selkä. Pari kertaa syvät sivelyt tehtyäni herran ääni kuului hieman vasemmalta ja hän sanoi, että ei sitä proteesia kovin pitkään kannata sivellä. Mikäpäs siinä ja sitten tuon harvajalkaisen kimppuun ja topakka jalka ja selkähieronta.


Sokea oli hierottava ja pimeää oli, mutta minulla oli poskissa aika lämmin tunne.

Terveisin Harri, Aktivo urheiluhieronta Ivo, Tampere

(13.11.2017)

Seinätaulu

Seinätaulu vuosikymmenten takaa.

Taulussa teksti: Vaalikaa terveyttänne! Hieronta, ikivanha ja aina tehokas kansamme parannuskeino voi Teitäkin auttaa!
Paikkakunnallamme työskentelee koulutettu hieroja ja sairasvoimistelija, Suomen Sokeain Hierojan Yhdistyksen jäsen.

(4.5.2017)

Pula-aika

”Toisen maailmansodan ajalle oli tyypillistä, että kaikesta oli pulaa. Tämä koski yhtä hyvin elintarvikkeita kuin hieronnassa tarvittavia työvälineitä. Edes laitokselle ei saatu hierontarasvoja marraskuussa 1940. Oli totuteltava äärimmäiseen säästeliäisyyteen ja kuivahierontaan. Tosin laitoksille samaan aikaan myönnettiin pesuaineita ja saippuaa eri anomuksesta. Puheenjohtaja onnistui vähän myöhemmin hankkimaan laitoksille 50  kiloa parafiiniöljyä. Sitä voitiin käyttää hieromarasvan korvikkeena.” 

Lainaus Eero Vartion kirjoittamasta kirjasta Näkövammaisten hierojien pitkä marssi.
(25.4.2017)


c-kasettien monistaja

Muistatko c-kasetin?

Yhdistyksessämme on julkaistu äänilehteä 39 vuotta. Ensin nimenä oli Tiedotelevy, sitten äänilehti Synapsi ja 1998 alkaen äänilehti Fanikas. Äänilehti lähetettiin jäsenille c-kasettina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Äänilehteä julkaistiin vielä 1990-luvulla 10 kertaa vuodessa. Yhdistyksen työntekijät lukivat artikkelit kasetille ja monistivat kasetteja kasettien monistajalla. Kerrallaan pystyi monistamaan kolme kasettia ja tarve oli 250 kasetille / julkaisu. Monistuksessa piti muistaa, että laitteen nappi, monistan vain A-puolen, vain B-puolen tai A- ja B-puolet, oli oikeassa asennossa. Alussa jäsenet palauttivat kasetit ja ennen uutta tallennusta, kasetti tyhjennettiin demagnetointilaitteella. Laitteet olivat varsin arvokkaita. Vuonna 1995 kasettien monistaja, jossa oli paikka neljälle kasetille, maksoi 15.000 markkaa ja demagnetointilaite 2.000 markkaa.
(17.3.2017)

Lainaus kirjasta Mauri Hartea 50-vuotias, julkaistu 1915.

”Kuten tiedetään, on hieromataito vanha, kansan-keskuudessa syntynyt terveydenhoitotapa. Ja otaksuttava on, että sitä on harjoitettu, ainakin vaistomaisesti, niin kauan kuin ihmisiäkin on ollut olemassa. Näin ollen ei hieromataito siis ole mitään uutta, kirjoista opittavaa viisastelua, vaan toimi, joka vaatii tekijältään, paitsi terveyttä, hyväntahtoisuutta ja avunantamishalua. Puhdas, rakkautta uhkuva sielu ja terve, tarmoa ja voimia hallitseva ruumis, siinä ovatkin hierojatoimen päävaatimukset.”

(7.2.2017)

Yleisö alkanut jo suhtautua luottamuksella sokeihin hierojiin

Suomen Sosiaalidemokraatti, Sunnuntaina marraskuun 16 p:nä 1930

Suomen sokeain hierojain yhdistys on perustanut hoitolaitoksen ja vuokrannut v. 1929 tarkoitusta varten järjestetyn ja sopivan hoitohuoneiston Helsingin sokeain talosta Pengerkatu 11. Laitokseen kuuluu kaksi salia, toinen naisia, toinen miehiä varten tarpeellisine hieronta- ja sairasvoimisteluvälineineen. Sitäpaitsi on siinä kaksi kylpyhuonetta tavallisia lääke- ja sähkökylpyjä varten. Niinikään huone käärehoitoa, valohoitoa ja lämpöhoitoa varten. Kaikki hoidot annetaan siellä lääkärin määräyksestä ja valvonnan alaisena. //
Kun lehden edustaja tiedusteli hra. Juvoselta, Suomen Sokeain Keskusliiton puheenjohtajalta, joka myöskin varsinaiselta ammatiltaan on hieroja, miten yleisö suhtautuu sokeihin hierojiin. Hän vastasi, että siinä suhteessa ei ole sanottavasti toivomisen varaa. Ainakin Helsingissä ja niin myös muuallakin on yleisö yleensä karistanut vanhat ennakkoluulot pois ja turvautunut hierojaa tarvitessaan luottamuksella sokeihin hierojiin. Valistustyötä tässä suhteessa luonnollisesti täytyy vielä tehdä, sillä onhan nytkin joitakin yksilöitä, jotka pyrkivät sokeita hierojia vieroksumaan.

(2.2.2017)

FANstoriaa, vuodelta 1915

Hieronta vaatii ennen kaikkea kehittynyttä tuntoaistia. Se on sokealla jo luonnostaan, minkä vuoksi hänellä on edellytystä tähän toimen. Usein on hänen hyvä muistinsa oivallinen apu, etenkin milloin oppikirjoja puuttuu, minkä kautta hän voi teoreettisissa opinnoissa pysyä tasaväkisenä näkevien toveriensa kanssa. Suuri hyöty on sokealle oppiajasta yhdessä näkevien kanssa, jolloin liiallinen arkuus jättää sijansa itseluottamukselle, mitä sokea monessa suhteessa kaipaa.

Suomen Kansanomaisen Hieromaopiston etevä johtaja maisteri Mauri Hartea on kaukonäköisenä, lämminsydämisenä, käytännöllisenä ja asiaansa perehtyneenä ymmärtänyt nämä seikat. Vaikka maisteri Mauri Hartea toimii varsinaisten sokeain oppilaitosten ulkopuolella, on hän kuitenkin vienyt sokeain asiaa maassamme jättiläisaskelin eteenpäin.

Moni koulua käynyt sokea, joka nyt reippaalla työllä hilpein mielin ansaitsee leipänsä, huokailisi ilman maisteri Harteaa vielä kauan kurjuudessa tai söisi armonleipiä. Syvällä rakkaudella ja kiitollisuudella on Suomen sokeain historia säilyttävä tämän jalon ystävämme muistoa.”

Kirjoittaja Anna Maria Friman, kirjassa Mauri Hartea 50-vuotias, julkaistu 1915.

(16.1.2017)

Nykyinen tilanne johtaa vallattomuuteen.

Asetusta hierojien laillistamisesta on saatu odottaa liian kauan.

(Lehtileike marraskuu 1936, lehden nimi ei ole tiedossa)

Asetus hierojien laillistuttamisesta on jo v:sta 1910 lähtien ollut valmisteilla. Lääket. ja kir. tohtori Kaarlo Taskinen, joka m.m. on toiminut sokeiden hierojien opettajana, huomauttaa meille suomassaan haastattelussa, että täytyy valittaen ihmetellä, mistä johtuu se hitaus, ettei k.o. asetus, joka ammattitaitoisille hierojille on erikoisen tärkeätä, vieläkään ole tullut lopullisesti hyväksytyksi.
Näin ollen on myös ymmärrettävä se huolestuttava vallattomuus, mikä vallitsee jatkuvasti hierojien ammattialalla. Lukuisia ilmoituksia, jopa nimettömiäkin, nähdään sanomalehdissä, lyhyistä hierontakursseista, mutta vielä lukuisampia ovat n.s. hierojien ilmoitukset, joiden takana ovat aivan toiset tarkoitukset kuin sairaan ihmisen tai muuten hieronnan tarpeessa olevan henkilön auttaminen.

Tämä vallattomuus on kiinnittänyt m.m. helsinkiläisten pappien huomiota ja sen vuoksi kääntyivät Helsingin seurakuntien diakoniakeskus, Valkonauhayhdistys y.m. noin vuosi sitten lääkintähallituksen puoleen jouduttaakseen hieroja-asetuksen julkitulemista.

Sen verran asia liikahti paikaltaan, että asiakirjat siirtyivät valtioneuvoston pöytälaatikosta lääkintähallitukseen muka saamaan uutta lausuntoa. Edellisestä oli kulunut niin pitkä aika, että sitä pidettiin vanhentuneena.

Miten kauan paperit lepäävät lääkintähallituksen pöytälaatikossa ja miten kauan edelleen valtioneuvostossa, ennen kuin ne joutuvat eduskuntaan, on vaikea mennä sanomaan, kun otamme huomioon, että tämä asetuksen kehitteleminen on jo vienyt lähes 30 vuotta.

On todella surullista, että hierojain koulutus ja hierojain ammattitaito on Suomessa, jossa kansa ammoisista ajoista on hierontaa hyväkseen käyttänyt, päästetty painumaan niin alhaiselle tasolle. Muissa maissa, Tshekkoslovakiassa, Puolassa, jopa Venäjälläkin, täytyy tämän ammatin harjoittamiseen saada lupa lääkintäviranomaisilta.

Suomen sokeain hierojain yhdistyksen kannattavana jäsenenä tiedän, että sokeita hierojia on varsinkin viime aikoina tämä asiantila erikoisesti huolestuttanut. Heistähän useimmat ovat suorittaneet pätevän ammattioppikurssin ja he ovat tahtoneet tällä työllä hankkia toimeentulonsa ja hyödyttää kanssaihmisiään. Yhdistyksen säätöjen mukaan eivät yhdistykseen voi päästä jäseniksi muut kuin kaksilukukautisen eli yhden lukuvuoden kurssin suorittaneet.

Lisäys: Vuosia vierähti, asetus hierojien laillistamisesta tuli voimaan 1. päivänä maaliskuuta 1946.

(9.1.2017)