His­to­ria

Sokeat hierojina

Tampereen Sokeain Yhdistyksen 1914 julkaisemasta lehdestä löytyi tieto, jonka mukaan Suomen Kansanomaisen Hieromaopiston perustanut Mauri Hartea otti koulutukseen myös näkövammaisia, jotka halusivat tulla hierojiksi, vuodesta 1898 alkaen. Tuohon aikaan moni hierojan opetusta saanut teki sivuelinkeinona harja- ja koritöitä, naisten käsitöitä tai maanviljelystä.

Ensimmäiset kirjalliset tiedot pyrkimyksistä näkövammaisten oman hierojayhdistyksen perustamiseksi ovat keväältä 1913 Suomen Sokeain Liiton kuukausikokouksesta ja Sokeain Airuessa ilmestyneessä kirjoituksessa.Vuonna 1916 näkövammaisten hierojien työllistymistä pohtinut Anna Friman teki Sokeain Liiton vuosikokoukselle kirjallisen kysymyksen, miten liitto voisi helpottaa sokeiden hierojien työnsaantia. Kokous siirsi asian johtokunnalle ja asia hautautui vielä silloinkin.

Yhdistys

Suomen Sokeain Hierojain Yhdistyksen perustamisesta päätettiin 1927 ja saman vuoden viimeisenä päivänä se merkittiin yhdistysrekisteriin. Toiminnan aloittamista vauhditti myös rakenteilla olleen sokeain talon, Helsingin Pengerkatu 11, mahdollisuus tarjota hieromalaitostilat yhdistykselle. Esimerkkiä laitostoiminnalle oli haettu mm. Englannista ja Ruotsista.

Hieromalaitoksia syntyi 1950 - 1970 luvuilla myös muualle Suomeen, ja niillä oli merkittävä vaikutus näkövammaisten hierojien työllistymisessä. Sokeain hieroma- ja fysikaaliset hoitolaitokset saivat lääkintöhallituksen luvan tuottaa myös lääkärin lähetteillä tehtäviä hoitoja 1960-luvulla. Sokeain hieromalaitoksia oli useita ja ne työllistivät hyvin. 

Sokeain Ystävät perustivat Sokeain Ystävien Hieromaopiston 1940, jossa kaikki opiskelijat olivat näkövammaisia: puolet oppilaista oli sotasokeita ja puolet siviilisokeita.

Jatkosodan aikana näkövammaisia hierojia työllistettiin sotasairaaloihin, mikä merkitsi pääsyä avoimille työmarkkinoille. Hoitolaitosten rinnalla näkövammaiset alan ammattilaiset tekivät töitä myös omissa hoitotiloissa, kylpylöissä, työpaikoilla, urheilijoiden parissa ja jopa korkeiden virkamiesten hovihierojina.

Uudessa laitoksessa

Lainsäädäntö

Olemassa olevat hierojien yhdistykset päättivät yhdistää voimansa luodakseen hierojia ja sairasvoimistelijoita koskevan lainsäädännön keväällä 1937. Kutsun saapua kokoukseen saivat Koulutetut hierojat ja sairasvoimistelijat ry., Suomen Sokeiden Hieromayhdistys, Suomen Kansanomainen Hieromaseura sekä paikallistason hieromaseuroista Turun, Tampereen, Viipurin ja Kuopion yhdistykset. Puuhamiehenä oli tiettävästi Suomen Sokeiden Hieromayhdistyksen puheenjohtaja Einari Juvonen. Hierojayhdistysten yhteisesiintyminen sai aikaan toivottuja tuloksia ja seuraavan vuoden helmikuussa Lääkintöhallitukselta saatiin kauan toivottu lakiesitys. Talvisota ehti kuitenkin alkaa ennen kuin mitään näkyvää oli saatu aikaan.

Kannanotot Lääkintöhallituksen asetusluonnokseen annetiin vasta 1942. Siinä määriteltiin mm. kuka oli oikeutettu harjoittamaan koulutetun hierojan tointa, määriteltiin ehdot alan oppilaitoksille ja opiskelijavalinnoille sekä rekisteröitymisestä lääkintöhallituksen ylläpitämään rekisteriin. Asetusluonnos eteni eduskuntakäsittelyyn 1945 ja laki hyväksyttiin samana vuonna kolmannessa käsittelyssä täysistunnossa. Sen toimeenpanoasetus tuli voimaan 1.3.1947 lähtien.

Hoitajat työssään

Muutoksia ajan mukana

Monet näkövammaisyhdistykset, joiden nimessä oli ollut sana sokea, muuttivat 70-luvulla nimensä, niin teki myös Suomen Sokeain Hierojain Yhdistys. Nimeksi muutettiin vuonna 1978 Näkövammaiset Hierojat ja Kuntohoitajat ry. Vuodesta 1991 lähtien nimi on ollut Fysioterapia-alan Näkövammaiset ry.

Hoitolaitosten merkitys on historiallisesti suuri, mutta laitostoiminnan merkitys työllistäjänä on nykyisin vähäinen. Valtaosa yhdistyksen jäsenistä toimii nyt yrittäjinä omissa tiloissaan.

Yhdistyksen toiminnan painopiste onkin siirtynyt työllistämisestä tiedon hankkimiseen ja jakamiseen ja koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoisuuden kehittämiseen. 

Lähteet: 

Näkövammaisten hierojien pitkä marssi / Eero Vartio

Koulutettujen hierojien Liitto ry 1950-2000 50-vuotisjuhlakirja